Ankeita nämä tämän päivän ulkonäköpaineet! Joo laihduttamalla ja hyvällä jumpalla on mahdollista muokata vartaloaan, makkarat pois ja kiinteentä lihasta tilalle! Mutta mikä avuksi jos ei ole suotu rintavarustusta taikka takalistoa!? Ei taida auttaa kun implantit! Ikuinen laihduttaja kun olen (siis en edes jojo vaan kun en saa aikaiseksi ja makianhimo valtaisa) pelkona on ollut myös noiden mitättömien rintojen mahdollinen katoaminen. Toisaaltaan nykyisiä tv-sarjoja kun katsoo ei nuo dd:t enää olekaan muodissa, pieni lohtu sekin. Ja juu en ole telkkariin haluamassakaan!! Voisiko näin nelikymppisenä vain tyytyä tähän... Naimisissa olevana kun ei tartte enää noilla baarien lihatiskeilläkään onneksi notkua. 

Mutta, olisinko energisempi?  Jaksaisinko tehdä enempi asioita? Entäs ne vanhat farkut... 

Onko se varmaa että tällä painoindeksillä varmasti sairastuu diabetekseen taikka verenpainetautiin mutta kannattaako silti se riski ottaa? 

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.

Kah, nyt on akalla oma blogi, sellainen päiväkirjatyyppinen. Het alkuun haistatetaan pitkät sitten kirjotusvirheille, siis teksti ei ole tarkoitettu minkäänmoisille hyönteisten vihaajille. 

Ideahan kirjoittamiseen lähti oikeastaan viime pyhänä kun istuin odottelemassa lääkärille pääsyä mojovan päänsäryn kanssa. Viikon kestänyt flunssa vaati jo lääkärillä käyntiä sillä maanantaina olisi ollut ihan turha koittaa saada itsensä työmaalle. Noh, vastaanotolle saapui äiti alta kouluikäisen tyttären kanssa joka oli puettu tiukkoihin farkkuihin ja helmet kaulaan sujautettu. Enpä kiinnittänyt alkuun mitään huomiota tuohon, tenava leikki ja äitee silmäili naistenlehteä. Mutta koska hiukan aikaa siellä jouduttiin odottamaan tämä pikkuneiti alkoi kiemurtelemaan äiten syliin ja vaati äiteetä juomaan leikkikahveet. Noh, äitellä taisi olle mielenkiintoinen artikkeli ja sivuutti kahveetarjoilun keksi likka alkaa heittelemään muovikannua lattialle. Ja millä räminällä se pannu pyörikään siinä. Joka kerta kun se lattiaan paiskautui tuntui että vanne ohimoillani kiristyi muutaman sentin. Sitten tuli tämä hauskin... - Jos et kohta lopeta vien sinut autoon ja en enää koskaan ota sinua mihinkään mukaan!! Ja taas kannu lensi! - Uskos ny, jos et lopeta... Sama virsi! Kolmannen uhkauksen jälkeen oli viittä vaille etten ärähtänyt rouvalle että mitäs siinä uhkailet vaan vie se kakara ja äkkiä jo sinne autoon!!! Onneksi tuli vuoroni etten edes joutanut äiteetä mulkasemaan.